Syön pahan makuisia mustia karkkeja ja jalkoja lämmittää ihanat oranssit villasukat. Miksi karkkipusseissa täytyy aina olla niin paljon mustia? Isi varmaan tykkäisi näistä.
Luennolla en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, joten tyydyin vain laskemaan montako kertaa luennoitsija käyttää sanaa vittu, että voin sitten järkyttää äitiä kertomalla miten siitäkin sanasta on tullut osa normaalia puhetta.
Hymyilen, koska olo on rentoutunut.
Odotan innolla perjantaita ja akustisia Eppuja.
Ehkä jaksan huomisen kuuden tunnin luennonkin, vaikka tuntuu etten.
Eikä nämä mustat karkitkaan nyt niin kamalan pahoja loppujen lopuksi ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti