Vielä valo kirkas pimeyden minusta karkoittaa.

Tyhjä ja yksinäinen olo.
Epävarmuus siitä mihin kuulun.
En sinne, en tänne, mutta minne?

Voisinpa olla yhtä aikaa siellä ja täällä.
Pitää kiinni vanhasta ja samalla luoda jotain uutta.
Voisinpa olla samaan aikaan kaikkialla ja en missään.

Tässä runo, jonka halusin jakaa teidän kanssa:

Mikä erottaa ystävyyden rakkaudesta?
Hyppy sydämessä.
Sormus nimettömässä.
Mikä tekee eron ystävien ja rakastavaisten välille?
Katse silmissä.
Hymy huulilla.
Mistä tietää milloin voi sanoa rakastavansa?
Rakastan sinua,
tietenkin vain niin kuin ystävää rakastetaan,
ehätän korjaamaan,
samalla kun sydämeni hyppää.
En yhtään sen enempää,
en yhtään sen lujempaa,
mutta ikuisesti yhtä kaikki.