Hiekka rahisee tutun kuuloisesti vihreän nopsani pyörien alla, siitä tietää että kohta on kotona. Niin on ollut aina, niin siellä kuin täälläkin. Vaikka täällä on paljon asfalttia, on silti muutakin. On vihreää ja takapihalla kukkii ruusu.
Koulu on väsyttävää enkä ole vieläkään täysin sinut kameran kanssa, lainasin puhelintani tuntemattomalle ja ostin paidan miestenosastolta.
Kun jaksan vielä huomisaamuna nousta ja pyöräillä kouluun, pääsen taas viikonlopuksi kotiin. Siihen toiseen kotiin, niitä kun on nykyään kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti