Viime päivinä olen taas kiinnittänyt aivan liikaa huomioita asioihin, joita elämässäni ei ole. Olen tuntenut suurta yksinäisyyttä ja ollut katkera onnellisten puolesta. Olen epäröinyt ja ruennut taas sanomaan ei. Olen melkein päästänyt mahdottomuudet ajatuksiini ja alkanut rakentaa niiden varaan unelmiani. Olen tuntenut pakahduttavaa kipua sydämen tienoilla ja haukkonut henkeä kivun musertavuuden alla. Olen tuntenut kyyneleet silmissäni ja kuivannut ne salaa paidan hihaan.
Pitäisi ehdottomasti hymyillä useammin, koska syitä kyllä on.
Olen saanut opiskelupaikan ja tavannut hurjasti uusia mahtavia ihmisiä, jotka ovat tätä nykyä luokkani. Elän tavallaan unelmaani, koska minulla on aivan upea asunto jonka jaan ihanimman parhauteni kanssa. Yöt pimenevät, pian saa katsella tähtitaivasta ja minä pystyn taas nukkumaan.
Pitäisi hymyillä enemmän, koska hymyt palaavat aina moninkertaisina takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti