En sano, en sano sitä ääneen, en.

En ole vieläkään vakaa tai tasapainoinen ihminen. En vieläkään tiedä ollenkaan kuka oon, mitä teen, minne meen. Tuntuu, että sekoilen. Sekoilen loputtomasti. Aina yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten mietin, että miksi, mutten tiedä.
En edelleenkään hallitse kehoani ja sen liikkeitä. Se menee minne tahtoo ja tekee mitä huvittaa. Minä vain raahaudun perässä. Minä en osaa tätä, en osaa hallita elämää.
Yleensä en tykkää kuunnella Eriniä, mutta tätä kuuntelen. En tiedä miksi, varmaan en pysty hallitsemaan sitäkään enää.