Aavistus.

Tänään yleisön pyynnöstä, jopas vaan kuulostaa ylevältä, palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin. Tulin joskus höpötelleeksi jotakin lukioajoista ja kuviksen tunneista. Tein siellä akryylimaalauksen, johon kirjotin runon syvimmistä tunnoistani. Ja opettajan kommentti runoon oli muistaakseni jotain "voi ei miten rankkaa tekstiä, ethän sinä noin voi kirjoittaa". Ja maalauksenkin muistan olleen jotain johon olin aika tosi tyytyväinen.

 

No äsken sitten etin sen kuuluisan maalauksen ottaakseni kuvan siitä tänne ja nyt en tiedä itkisinkö vai naurasinko. No ei, on se ihan hieno. Muistelin vaan, että se oli jotain ihan muuta. Opettajan kommenttikin oli oikeesti vaan, että "aika rankkaa tekstiä!". Mutta kai mie luin sen sitten sillon jotenkin, että ei se opettaja yhtään tajunnu miten hieno kokonaisuus tuo maalaus ja runo tosiasiassa oli.

 

Maalaus kokonaisuudessaan.

 

Tässä tää mahtava runo, jota kirjotin niin kauan.

 

Olin mie ainaki sillon tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni, mutta ehkä jätän silti sen kehystämisen ja seinälle laittamisen tekemättä tällä kertaa.