Minun täytyy oppia elämään yksin, täytyy oppia pärjäämään omillaan.
En halua satuttaa enää yhtä ainoaa viatonta sen takia, että yhtäkkiä en vain osaakaan enää elää joku vierelläni.
Parempi vain pysyä yksin, aivan yksin, silloin ei voi satuttaa.
Mutta miksi minun sitten täytyy pelätä yksinoloa niin valtavasti, miksi täytyy olla niin peloissaan kun jää yksin tyhjään taloon ja vain seinät kaikuvat tyhjyyttään.
Voisinko minä oppia nauttimaan siitä, kuunnella hiljaisuutta, kuunnella itseäni ja ihan vain olla?
Voisinhan minä, voisin toki, mutta kuinka kauan aikaa sekin sitten oikein vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti