Lempikammastani puuttuu piikki, tänään sen huomasin kun iloisessa jälleennäkemisessä sitä aivan kuin uusin silmin katselin.
Sain kampani takaisin eikä minulla ole enää tekosyytä, joudun vihdoinkin myöntymään tosiasioiden edessä ja kohtaamaan sen minkä takia minä ihan oikeasti itken.
Jotenkin se on kai helpompaa huiputtaa itseään, tai ainakin edes vähän muita.
En minä itseäni, muita vain.
Muille en kerro kuin puoli totuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti