maanantai 13. lokakuuta 2014

Veitsenterällä.

Toivon muualla, ett' oisin täällä,
 että saisin sanoa sen,
 kuinka sentin paksulla jäällä,
 kanssas kauhulla luistelen.
Mutta kun se hetki koittaa,
 oman ääneni vaiennan.
Halu lähelläs olla voittaa,
 kivun kauas karkoitan.
 
 
 
Veitsenterällä,
 viiltävin mielin,
 paljain jaloin me tanssitaan.
Veitsenterällä,
 kärkevin kielin,
 emme putoa kuitenkaan.
Jalkapohjamme verillä aivan,
 sydämemme hellinä niin.
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti