Näin unta sodasta.
Varmaan ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon, minä näin unta jostain muusta kuin Turkista.
Venäjä oli julistanut sodan, ei ollut armeijaa siellä sotivat ihan kaikki, niin naiset lapset kuin miehetkin. Siellä olivat kaikki luokkatoverini ja opettajanikin sotimassa verisinä venäjää vastaan. Heräsin ja tajusin ettei ole mitään järkeä jatkaa tuollaisen unen katsomista, ei ole oikeasti olemassa mitään sotaa.
Kuolemanpelkoa.
Todellisuus siitä, kuinka ei olisi tarvittu kuin yksi ainut pommi oikeaan kohtaan eikä ketään meistä olisi enää ollut olemassa.
Minun elämänikin on kuin sota.
Yhden naisen sota koko maailmaa vastaan.
Minä aion voittaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti