Miun lempikysymyssana on ehdottomasti miksi. Sitä on niin mukavaa hokee joka väliin. Miks mie oon tämmönen, miks kaikki on niin vaikeeta, miks kaikki aina menee pieleen, miks mie aina sotken kaiken, miks mikään ei koskaan onnistu, miks elämä on tämmöstä, jnejne. Tätä vois jatkaa vaikka loputtomiin. Vastaustahan mulla ei oo yhteenkään niistä tuhansista kysymyksistä joita on pää täynnä. Miusta alkaa tuntuu, et oon kohta kaks päivää putkeen hokenu näitä sanoja mielessäni, uudestaan ja uudestaan, ihan ku jotai mantraa:
Siis beibe tuu jo takaisin, oon ikävästä sekaisin
Mun lähelle sut mä tarvitsen,
ja mitään muuta mä pyydä en
Mut kun sä tuut, muista tää
Se, mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää
En tiiä mitä hyötyy luulen siitä olevan, mut en saa niitä poiskaan miun päästä. Jotenkin tuntuu, et kaikki tässä elämässä on kääntyny ihan päälaelleen. Yhtäkkiä tärkeintä ei olekaan se miten ylkkärit menee tai mitä tapahtuu ens vuonna. Elämä on jotenkin enemmän tässä ja nyt. Vaikka toisaalta.. No niin. Ihan ku koko aika ois pysähtyny paikalleen. Tässä mie vaan istun, niinku eilenki ja toissapäivänäkin, eikä mikään muutu. Mitään ei tapahu ja samalla tapahtuu ihan liikaakin. Nyt kukaan ei ymmärtäny tästä mitään, en edes minä ite. Oho, ulkona sataa lunta. Lumihiutaleet on niin kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti