Ehkä vähän missasin tään ystävänpäivän. Mutta tuskin se tekee miusta huonoo ystävää, jos annan vasta huomenna hienon rakkaudella tekemäni kortin sille ihmiselle, joka on ollu miun paras ystävä jo 8 vuotta. Vaikka tää kyseinen ihminen olikin ostanu mulle suklaata ja vielä tehny aivan ihanan kortin. Mut sellasta ystävyys on, et ei sitä aina tarvii niin kovasti olla todistamassa. Kyllä ne ihmiset, jotka on oikeesti läheisiä, tietää miten ne on rakkaita. Ajattelin jopa olla niin huima, että annan vasta viikonloppuna ystävänpäiväkortin, jonka ostin rakkaudella ja juuri sitä tiettyy ihmistä ajatellen. Se on hassuu miten oppii tuntemaan ihmisen niin hyvin, että tietää aina millä tuulella se on tai mitä se ajattelee. Ei tarvita sanoja. Sit tietää myös mistä asioista toinen tykkää ja millasista se ei tykkää. Mie oon niin ilonen et mulla on elämässä ihmisiä, joille voin kertoo jos mulla on huolia. Ja oon ilonen myös siitä, et ne ihmiset voi kanssa puhuu mulle aina jos joku vaivaa.
Mutta jotenkin tää koko ystävänpäivä hömpötys tuntuu jotenkin tyhmältä. Koko päivä on yliarvostettu. Joo, onhan se kivaa muistaa ystäviä ja hyvä et siihen on oma päiväkin olemassa, mutta oikeesti.. Joskus miusta tuntuu et en ennen ollu ihan näin kyyninen. Vai onko se edes se oikee sana.. No jaa, samapa tuo.
Silloin olet minun kuva
Minä olen sinun kuvasi
Silloin sinä olet minun
paskapäinen paras kaveri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti