keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Happy.

Oikeestaan tajusin tänään, ku kävin pitkällä pitkällä kävelylenkillä selvittämässä sotkusia ajatuksia, että miun elämässä on kuitenkin asiat melko hyvin. Tai siis, että oon saavuttanu tänä vuonna jo niin paljon. Muistan miten mulla vasta oli niin eksyny olo, että en ollenkaan tienny mistään mitään ja tuntu et en koskaan voi selvitä tästä kaikesta. Mutta nyt esim. autokoulu on jo tehtyjen asioiden listalla. Muistan miten ajattelin, et en koskaan saa ajokorttii ja nyt jo ajelen ku vanha tekijä. Pelkäsin kirjotuksia ihan kamalasti ja nyt osa niistäkin on jo ihan kunnialla suoritettu. Ja uskon kyllä selviiväni niistä lopuistakin ihan ok, vaikka tää miun lukeminen nyt ei ihan ehkä joka päivä ois niin ahkeraa ollu. Kuten vaikka tänään. Herätyskello soi kaheksalta, mut ajattelin olla vielä vähän aikaa silmät kiinni. Niinku vaikka 15 min. Heräsin puol kymmeneltä. Sitten se lukeminenkin oli taas sitä, et ajatukset oli vaan jossai iha muualla ja lopulta päädyin makaamaan sängylle ja kuuntelee musiikkii. Siihenki meinasin nukahtaa, mut sit päätin et nyt on lähettävä lenkille. Lisäks miulla on edes jonkinlaiset tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka en tiiäkään mitä oikeesti haluisin tehä niin ainaki mulla on ajatus siitä mihin voisin hakee opiskelemaan. Ja sehän on aina vaan plussaa. Ainakin on tunne, et mulla on tulevaisuus. Ja kaiken tään hyvän lisäks rakkausrintamallakin menee aika hyvin. Oon löytäny ihanan ihmisen, joka rakastaa minnuu just sellasena kun oon. Miun ei tarvii esittää mitään. Meillä synkkaa tosi hyvin yhteen ja meistä vaan näkee jo niin kauas et kuulutaan yhteen. Tällä hetkellä tilanne on vielä hiukan mutkikas, mutta uskon et asiat selviää ja ne menee just niinku pitääkin. No joo, tulihan tää tunnejuttu nyt aika pahaan saumaan, ku enhän mie ollenkaan oo osannu keskittyy lukemiseen. En pysty ajattelemaan mitään muuta ku sitä ihmistä. Tavallaan se on aika ihanaa, mut vähän alkaa jo tuskastuttaakin, kun tätä on jatkunu jo yli viikon taukoomatta. Mutta ihan oikeesti, mitä muuta voisin enää elämältäni pyytää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti