sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Aina kai tavallaan minä ikävöin sinua.

Jag vet inte varför, men kanske är det därför jag minss det så väl.
Dina stora ögön, dina bruna händer, dina vassa knän.
 
Var det dig jag så, som en skugg ur mina drömmar.
Var det dig jag så, dig jag svor att aldrig glömma.
 
 
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. carita15 syyskuuta, 2013

    voi juuri tätä minä hyräilin! kerrassaan ihana kappale.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikki15 syyskuuta, 2013

      Voi poimin sen päiväni ajatukseksi ajatusten laatikosta, jonka sain yhdeltä hassulta tytöltä lahjaksi. Niin kaunis kappale on tämä.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)