Minulla on elämä.
Elämä, joka tuntuu toisinaan olevan liian suuri minulle.
Pelkään kadottavani itseni sen suuruuteen.
Minulle riittäisi pienempi ja yksinkertaisempikin, kun en itsekään ole niin kovin suuri.
Yritän sanoa itselleni ettei minun tarvitse olla tämän enempää.
Se riittää kyllä mihin tunnen pystyväni, ei tarvitse ylittää omia rajojaan jatkuvasti.
Silti se ei vain tunnu riittävän.
Ei sitten millään.
Tuntuu, että pitäisi olla itsenäisempi.
Pitäisi pärjätä enemmän omillaan.
Kuuluisi olla jo niin aikuinen.
Mutta kun en ole, en vain ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti