Tarkoitus on elää ja kerran kuolla.

Huomaan kadottaneeni syyn miksi elän.
En enää hymyile, en useinkaan niin kuin ennen.
En huomaa kuinka kauniita ovat tähdet, näen vain pimeän.
En huomaa miten hyvälle ruoka maistuu suussani, ajattelen vain "pystynkö syömään".
En muista elää, kun koko ajan pelkään elämäni loppumista.
Nyt aion taas löytää kauneuden ja nähdä sitä myös pimeissä syksypäivissä, maahan pudonneissa keltaisissa lehdissä, onnellisten hymyissä ja kylmissä tuulissa.

Hymyilen.