torstai 26. syyskuuta 2013

Multaa kynsieni alla, huulilla maku Pielisen.

Illat noudattavat omia, erilaisia, rytmejään, riippuen siitä onko katulamppujen loisteessa vai keskellä pimeyttä.
Kaupungissa aika kuluu nytkähdellen, hitaasti kellon viisarit liikkuvat kohti yömyöhää, jolloin on aika mennä nukkumaan.
Kotona taas ne soljuvat hiljalleen omalla painollaan eteenpäin.

Ulkona sataa vettä, pitäisi kirjoittaa taas pitkästä aikaa kirje, huone on täynnä asioita joilla voisi täyttää seinien tyhjät kohdat.
Sanottavaa on kertynyt niin paljon etten tiedä kuinka sen kaiken kirjeeseen tiivistäisin, niin paljon asioita etten tiedä kuinka ne kaikki seinille asettelisin.

Hitaasti kellon viisarit kulkevat kohti iltaa ja sitä hetkeä kun voi vain nukahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti