lauantai 21. syyskuuta 2013

Toisenlainen tie, haaveilijan vie, ehkä yksinäisenkin.

Tuntuu, että on liikaa sanottavaa.
Ajatukseni kiertelevät kuin perhoset hullut lamppua loistavaa.

Lähdin iltalenkille, löysin itseni kameran edestä.
Lähdin kouluun, löysin itseni juomasta suklaakahvia ja rukoilemasta.
Olin aivan yksin ja sitten en taas ollenkaan.

 
Niin arvaamattomia ovat elämän polut ja reitit.
Toivon, että olisin nyt lähellä oman tieni löytämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti