sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mullon suvun taipumus synkkyyteen, pakotie paikkaan salaiseen.

On tärkeää osata elää hetkessä. Jos nyt alan pelätä sitä mitä tapahtuu tulevassa, en saa hetkeäkään hyvää oloa. Pysäytän hetken tähän.

Kuulin historian lehtien havinaa, näin koko lapsuuden vilistävän silmieni ohitse, mietin kuinka kaikki on muuttunut.
Halasin pientä ja pehmoista, nieleskelin kyyneliä, liikutuin.

Minulla on suuri unelma, vaikken vielä osaa määritellä mikä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti