Olen ehkä luvannut jotain sellaista, jota en pysty pitämään.
Sanonut kyllä, olematta varma siitä pystynkö oikeasti.
Istuin hetken tuijotellen seiniä, jotka olen jo melkein ehtinyt unohtaa.
En osaa ulkoa niiden jokaista kohtaa, en näe itseäni polvenkorkuisena niitä tuijotellessani.
Olen vihdoinkin siirtänyt itseni tämän vuoden puolelle.
Hitaasti olen sulatellut neljäätoista kieleni päällä, antanut sen valua tajuntaani.
Paljon on tällekin vuodelle odotettavaa, toivon sen täyttävän ainakin suurimman osan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti