En tiedä oliko vuoteni aloitus katastrofi niin kuin tulva aalto joka hukuttaa kaiken alleen, vai juuri jotain aivan päinvastaista; pelastus.
Katastrofi, koska minuun tulee sattumaan aivan helvetisti, tiedän sen jo nyt.
Pelastus, koska hymyilen taas, ja sitä en ole tehnyt moneen päivään.
Tänä vuonna minä aion lakata laskemasta.
En aio enää laskea vuosia, miettiä kuinka monta vuotta sitä ja tätä.
Aion keskittyä olemaan onnellinen, elämään enemmänkin hetkessä ja ottamaan asiat vastaan silloin kun ne tulevat.
En mieti mitä oli joskus, en ajattele mitä tulee tapahtumaan, on vain nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti