tiistai 14. tammikuuta 2014

Silmäkulmissani on jäljet, joista näkee että silmillänikin joskus hymyilin.

Elämäni on ihanan tavallista.
Se on vihdoin asettunut turvallisiin uomiin, joita pitkin on helppoa kulkea eteenpäin.
Kävelin koulusta kotiin.
Aurinko paistoi, lunta satoi, olo oli kevyt, hymyilytti.
Kahvia pikkumyy mukista, naurua maailman hölmöimmille mutta silti niin rakkaille höpöille.
Elämäni on ihanan samanlaista päivästä toiseen, silti jokainen päivä on uusi seikkailu.
En kaipaa mitään enempää, minun on hyvä olla tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti