Olen myöhässä.
En koskaan koulusta, en sovituista tapaamisista, en tärkeistä menoista.
Nyt kuitenkin olen.
Myöhässä elämästäni, suurista suunnitelmista, tulevaisuuteni löytämisestä.
Ihan vain myöhässä.
Vähän myös eksyksissä.
Mitä kertoo minusta se, että omistan valkoisen ukulelen jota en edes osaa soittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti