Tuntuu kuin olisin täynnä, aivan täynnä niitä tunteita joita olen viimeiset kuukaudet käynyt läpi.
Pelko siitä että kuolen, väsymys siitä miten tarkkailen kehoani, ahdistuneisuus, kyyneleet ja yksinäisyys, hymyily vaikka ei hymyilytä. Niin paljon tunteita, liikaa tunteita, liikaa kaikkea negatiivista. On pitänyt pärjätä, sanoa että kaikki on okei, olen huijannut itseäni.
Tänään vedin keuhkoni täyteen raitista pakkasilmaa ja tunsin lumihiutaleet kasvoillani. Taivaalla loisti ohuesti pilviverhon lävitse puolikas kuu ja lumihanki hohti ja kimalsi kuin tuhannet tähdet olisivat tuikkineet. Vihdoinkin on oikeasti talvi ja siitä minä tykkään kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti