Tämä on vuoden viimeinen päivä.
Se alkoi kipuna kyljessä, ajatuksena etten jaksa enää kun aina sattuu johonkin, mutta se oli vain uninen ajatus kun ongin herättävää puhelintani sängyn alta kello 10 vaille 9.
Todellisuuteen heräsin vasta kaksi tuntia myöhemmin, tunsin pienoisen pistoksen omassatunnossani, shh ei kerrota kenellekään monelta tänään oikeasti nousin.
Kävin ulkoilemassa kanin ja kameran kanssa. Pysäytin purossa juoksevan veden ja kohti maata syöksyilevät isot valkoiset lumihiutaleet.
Mietin vakavissani mitä jättäisin jälkeeni. Jättäisin paljon ihmisiä, salaisuuksia, sellaisia joille kukaan ei ehkä koskaan tulisi kertomaan ettei minua enää ole. Ei kukaan tietäisi heille kertoa, luulisivat minun vain jättävän heidät vaille huomiota.
Niin monet kasaavat vuoden siistiin pakettiin, käyvät sen läpi kuukausi kuukaudelta, muistelevat mitä on tapahtunut. Eihän sitä mitenkään voi muistaa kaikkea, tai haluaako sitä edes muistaa.
Olen jo ajat sitten luopunut toivosta että vuoden vaihtuminen jotenkin muuttaisi elämää, tai olenko siihen edes koskaan uskonut, en tiedä.
Vielä en tiedä kuinka tämä vuoden viimeinen päivä tulee päättymään, tai sitä kuinka tuleva vuosi tulee minua kohtelemaan. On hankalaa tietää etukäteen, voin vain arvailla ja toivoa.
Ehkä minä osaan rakastua ensi vuoteen paremmin kuin tähän nykyiseen, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti