Luen Eino Leinon rakkausrunoja, kirjaa jonka ostin kirpputorilta.
En tiedä ovatko runot neroutta vai hulluutta, mutta jotain suurta ja merkittävää ainakin.
Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka,
ja voi mua onnetonta,
kun sydämesi ikkunat aina on auki
ja niitä on liian monta.
Minä myös olen ollunna kerran siellä
ja istunut illan ja toista.
Mut huu! sitä vetoa ja prrrr! sitä tuulta -
en, en ole nähnyt mä moista.
Ken ei usko, se käyköhön koittelemassa,
ja minä en käske, en kiellä, -
mut sitä minä ain olen ihmetellyt,
miten itse sa tarkenet siellä.
Jalassa oranssit villasukat, yritän lämmittää jäisiä sormia kietoutumalla abihuppariin.
Mistä tulee tämä jäätävä kylmyys, täytyisi kai sulkea pari ikkunaa, aukinaista ja kutsuvaa.
Täytyy saada jotain lämmintä, ehkä keitän teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti