En ole viime päivinä voinut kovinkaan hyvin, en vaikka on joulu, en vaikka pitäisi hymyillä.
Olen alavireessä, pahasti.
Menneisyys on tullut takaisin, se painaa hartioilla pahemmin kuin mikään koskaan ennen.
En pysty unohtamaan, en pääse yli, en ennen kuin kaikki on selvitetty.
Olen menneisyyteni vanki, olen rikki, hukun vaikka uin.
Pelkään kohdata kaiken sen, minkä olen jo kerran jättänyt taakseni.
Enää ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, ei ole toista tietä.
Enää en voi paeta menneisyyttäni, enää en voi juosta.
On aika kohdata se, minkä olen vain halunnut unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti