Väsyn elämääni, kaikkiin kehoni reaktioihin, siihen kuinka tarkkailen koko ajan.
Ennen inhosin tuntea sydämeni lyönnit, tuntui ällöltä.
Nykyään se on yksi parhaimmista asioista, tiedän että sydämeni lyö, se lyö normaalisti, olen elossa.
Olen väsynyt siihen miten kaikki katoavat ennen kuin ehdin koskettaa.
Saan vain kaikuja, harhoja, en mitään mihin oikeasti tarttua.
Enkä jaksa ymmärtää, että miksi.
Sanovat ihanaksi, kehuvat söpöksi, katoavat.
On helpompaa elää toisessa todellisuudessa, ei täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti