Ilman sinua olen lyijyä

Jäät seisomaan,
katsot hymyillen,
nuorten koivujen takana,
virtaa puro.

 

Silmiesi sininen,
kirkkaampi kuin eilen,
niiden vierellä
taivas on lyijyä.

 

 

Paljaiden jalkojen alla,
kuisti on aamuisin kylmä,
jos nousen jalkaterillesi,
kannatko minua kevyesti,
näytätkö mistä löysit
tilhen pesän.

 

 

Aamut ovat kauniita,
sinä niitä vasten,
vettynyt maa
ja lakoon mennyt heinä.

 

Puron ääntä ei voi matkia,
se virtaa kevyesti.

 

 

Sen vierellä,
                    ilman sinua,
                                         olen lyijyä.