Että yhtenä päivänä minä olen, elän ja hengitän, Pariisissa.
Kävelen sen katuja, hengitän ilmaa ja kaikkea sen olemuksesta sisääni.
On unelmia, joskus vielä voisin olla minä mutta silti me, käsikädessä kulkemista, ei yksinäisiä iltoja ja aamuja.
Suuria ovat unelmani.
Ainoa asia, josta minä oikeasti uskallan unelmoida on että selviäisin huomisestakin päivästä hymyillen, hajoamatta, onnellisena.
Päivä kerrallaan unelmoin elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti