sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kaupunki tulvii, hukuttaen mukanaan eilisen

Minä kuuntelen hengitystä, kosketusta ihollani.
Minä kuuntelen ja mietin kuuletko sen.
Kuuletko kuinka mieleni horjuu mustuuden rajamailla,
kuinka mieleni horjuu kaiken tämän,
nykyhetken ja tulevan edessä.

Minä kelluin veden vietävänä ja näin itseni.
Siinä minä, ajelehtimassa, luovuttanut itseni veden varaan.
Tässä minä, ajelehtimassa, luovuttanut itseni suuremman käsiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti