Tänään sitten romuttu sekin lapsenomainen mielikuva miun päästä. En tiiä oonko ainut, mut oon kyllä aina tähän päivään asti luullu et pankeissa on sellaset älyttömät pankkiholvit ja kaikki ihmisten rahat on niissä. Sitten selvis et ei ne rahat todellakaan ole siellä, vaan jos jotain laittaa säästötilille niin pankki vaan heivaa ne rahat eteenpäin. En oo tätäkään ennen sinänsä miettiny, mut jotenkin oon vaan olettanu et ne rahat säilytetään pankeissa. Vähä niinku Roope Ankan rahasäiliö. On tietysti hyvä huomata et on tästä koulunkäynnistä vielä jotain hyötyykin, ku oppii uutta.
Eilen illalla tajusin miten paljon oman äidin mielipiteet ja periaatteet oikeesti vaikuttaa siihen mitä ite ajattelee. Äiti on mm. takonu miun päähän et valkosia vaatteita tai kenkiä ei kannata ostaa, koska ne menee ihan tosi helposti likaseks, mustat vaatteet taas on kauheen synkkiä ja niistä tulee ihan hautajaisfiilis. Lisäks äiti ajattelee aina kaiken tosi käytännöllisesti, kuten et ei kannata ostaa korkkareita ku niillä on vaikee kävellä ja kaikki ostopäätökset pitää osata perustella hyvin. Turhia tavaroita ei ostella. Sen huomaa miten ite ajattelee sitten asiat aina tältä kannalta. Vaikka nuo tuntus miten tyhmiltä ja idioottimaisilta asioilta niin silti ne on iskostunu mieleen. Ite en ajattele läheskään niin käytännöllisesti kun äiti. Ajattelen enemmän tunteen kannalta. Jos joku tuntuu hyvältä ajatukselta niin toteutan sen. Kuten leggingsit ja minishortsit -20 asteen pakkasessa, kunhan äiti ei vaan nää mitä mulla on päällä ku lähen ulos ovesta, tai sit älyttömän kalliit valkoset kengät, jotka on likaset heti ekan rapakon jälkeen.
Se on jännä miten vielä tänkin ikäsenä vaan miettii et mitähän se äiti tästä sanos, tai et äiti ei tykkää jos teen näin. En tiiä pystynkö ite koskaan olemaan noin vahva ja tukeva äiti, kun miun äiti on. Vaikka sillä ois itelläänki vaikeeta, aina se vaan jaksaa lohduttaa meitä. Äiti seisoo tukena ja uskoo ja luottaa. Sillon kun itestä tuntuu että ei jaksa, äiti halaa ja lohduttaa. Ihailen sitä miten joku voikin olla niin vahva. Ehkä sitä vaan haluaa suojella lapsiaan omalta tuskaltaan ja piilottaa sen.
Joo, mut mulla taas tässä tosi hyvin nuo kouluhommat edistyy. Varmaan pitäs tästä siirtyy läksyjen pariin. Ihanaa, mutta kuulemma enää 100 päivää koulua jäljellä. Siinä on sata liian paljon ja sata liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti