Tässä sitä sitten ollaan, nimittäin bloggaamassa. Oon aina tykänny tosi paljon kirjottaa ja päiväkirjaan onkin mukava purkaa ajatuksia, mutta nyt sitten vaan tuli tällänen kokeilunhalu et mitäpä jos minäkin tekisin oman blogin. En välttämättä kyllä ehi usein kirjotella, kun koulu vie niin paljon aikaa, mutta jos aina sillon tällön kuitenkin.
Oon huomannu jo useampaankin otteeseen itessäni sellasen piirteen et ajattelen liikaa. Oli asia sitten mikä hyvänsä en voi olla ajattelematta sitä. Se on noin niinku pitemmän päälle aika raskasta. Varsinkin kun useinkaan sen asian ajattelu ei johda yhtään mihinkään. Yleensä sit puran sitä asiaa kirjottamalla päiväkirjaan ja se auttaa ainaki jonkin verran. Joskus saatan myös kirjottaa siitä runon tai sit novellin. Kirjottaminen on itelleni ainaki aika hyvä tapa käsitellä asioita.
Mulla on nyt tässä tällänen muutosten vuosi menossa. Keväällä ois tavoitteena päästä ylioppilaaks ja tää viimenen lukio vuosi aiheuttaa kyllä aika paljon erilaisia stressinaiheita. Pitäs jaksaa opiskella ahkerasti, koska kohtahan tää jo loppuu. Kirjotukset pelottaa ja se miten niihin jaksaa lukee ja et meneehän ne nyt läpi. Ja sitten vielä se suurin kysymys, joka on jo tässä vaiheessa jokaisen sukulaisen ja tuttavan huulilla. Nimittäin: Mitä sie meinasit sitten lukion jälkeen? Se on jotenkin tosi ahistavaa et aina ku meet jonnekki kylään tai näät tuttuja niin voit olla varma mistä keskustellaan. Sit kaikilla on tietysti vielä ihan tosi paljon hyviä neuvoja sen tulevaisuuden suhteen. Mulla itelläni ei taas oo hajuukaan mitä mie teen. Miun tulevaisuuden suunnitelmat ikään ku loppuu siihen paikkaan missä kirjotukset loppuu. Sen jälkeinen elämä on ihan hämärän peitossa. Miten ihmeessä mie edes tässä kaikessa kiireessä ja stressissä ehtisin miettii jotain jatko-opiskeluja. Ihan voin sanoo et kaikki energia menee kyllä läksyihin ja siihen et sais edes jonkilaista motivaatioo pidettyy yllä. Oikeestaan miun suurin huoli on tällä hetkellä et pääsenkö mie ylipäätään ylioppilaaks. Miulle riittäs ihan vaan se, et saisin keväällä painaa lakin päähän. Tietysti tulevaisuus on hirmu tärkee ja miun parastahan kaikki vaan ajattelee, mut jotenki ei kauheesti inspaa tässä vaiheessa ruveta ajattelemaan jotai pääsykokeita ja muita ku kirjotuksetkin on vielä edessä päin.
Ois niin ihanaa vaan leijuu vapauden tunteessa tekemättä mitään. Sais vaan nukkuu ja ihmetellä maailmaa ilman et ois kauhee stressi koko ajan päällä. Jotenkin sellanen kunnon irtiotto täältä tekis hyvää. Pitäs lähtee kauas et vois nähä lähelleen.
Tää abivuosi on niin täynnä muutoksia ja kaikkee et ihan hirvittää. Varsinkin kun kaikki tuntuu olettavan et mie tiiän,mitä siellä tulevaisuudessa on ja mulla ei oo aavistustakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti