Mistä tuleekin aina tunne, että en riitä. Että miun pitäs olla parempi. Miun pitäs yrittää enemmän, että oisin jotain. Vertaa itteeni aina muihin. Jokaikisessä asiassa tunnen olevani huonompi, kuin muut. Jos jotain oon mielestäni tehny hyvin, niin se tunne katoaa, ku nään miten joku muu sen asian on tehny. Tiedän, että ei miun tarvii olla paras. Että ei miun todellakaan oo mitään järkee verrata itteeni muihin. Mulla on omat tapani toimii, eikä miun edes tarvii olla niinkun muut. Oon oppinu hyväksymään oman tasoni ainaki koulussa jollain tavalla. Tiedän, että vaikka lukisin kokeisiin en silti yllä samoihin arvosanoihin, joihin jotkut kaverit yltää lukematta. Se ei silti tee miusta yhtään huonompaa, kyllä mie riitän.
Ja mistä tulee tunne, että mie en oo mitään. Tunnen itteni niin merkityksettömäks. Enkä todellakaan tajuu miten se on mahollista. Mulla on niin paljon ihania ihmisiä miun ympärillä, joille oon korvaamaton ja elintärkee. Tiedän sen, koska ne on kertonu mulle sen. Mut silti vaan on sellanen olo, et miulla ei oo mitää merkitystä tässä elämässä. Niinkun Tuisku sanoo: "Tuttavaksi jäi paniikin tunne, että en oo kukaan, en ees olemassakaa". Siltä miusta aina välillä tuntuu.
Vihdoinkin, ulkona sataa lunta. Toivottavasti se tällä kertaa myös jää maahan. Laitoin tänään jouluvalot ikkunaan ja nyt ku tulee vielä lunta niin joulutunnelma on taattu.
Vaikka joulunodotus ei enää olekaan samanlaista, ku pienempänä niin silti oon aika innoissani. Joulussa on vaan sitä jotain. Ehkä eniten se tunnelma kun kaikkialla on vaan niin rauhallista. Tulis vaan paljon lunta ja valkonen joulu. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti