Olen pieni.

Mie oon ihan oikeesti pari viime kuukautta ajatellu et oon jo kauheen vanha ja lapsuus on ohi ja nuoruus on ohi ja kaikki on ohi. Sit tuli tällänen todellisuuteen palaaminen, ku tajusin et oon oikeesti vasta lukiossa. Mulla on kirjotukset vasta edessä. Jotkut miun serkuista sen sijaan on kirjottanu ylioppilaaks jo jotai 20 vuotta sitten ja niillä on työt ja perheet ja omat kodit. Mie oon vielä niin alussa. Kaikki on vasta edessäpäin. Niin paljon asioita kokematta, niin paljon näkemättä. Tänään oli abipäivä ja siellähän oli paljon kivan näkösiä tyyppejä ja hyvän makusia karkkeja. Ja siinä taas yks niin fiksu kommentti, joka paljastaa miun todellisen iän. Niin naiivi, niin vailla huolia siitä, et hei ihan oikeesti pitäs keväällä johonki kouluun hakee vaikkei pääsiskään et sais edes jotai opintotukee. Eiku mitä se on.. No rahaa kumminki. Niinpä niin. Taitaa mulla olla vielä aika paljon opittavaa tästä elämästä, ennen ku voi sanoo et oon liian aikuinen. Mut on vaan aika ihanaa olla tällänen pieni ja viaton vielä edes hetken. Oottaa joulukuuta et sais rueta avaamaan joulukalenterin(jota en vielä omista) luukkuja, oottaa et satas kunnolla lunta niin vois mennä laskee mäkee ja ottaa lumihiutaleita kiinni. Kattoo muumeja ja käpertyy äitin kainaloon. Kyllä se oma elämä ja itsenäisyys siellä odottaa, mihinkäs tässä kiire. Valmiissa maailmassa.