Eihän se opolla käynti paljon tulevaisuutta valassu. En tiiä nyt yhtään sen enempää ku eilenkään mitä vois hakee opiskelemaan. Jotain täysin hulluja ajatuksia vaan tuli, joita en oo koskaan sanonu kellekään. Paitsi tänään sit opolle. Rupes ihan pelottamaan, et mistä mie oikein löydän itteni vuoden päästä.
Kävin sit myös nolaamassa itteni enkun opettajan edessä, ku kävin edes kysyy et pitäskö miun kirjottaa terppatieto lisäks et voisin saada enkun kompensoimalla läpi, jos en muuten. Tyhmä kysymys, niinpä. Kyllä mie tiiän et oikeesti mulla on hyvät mahikset päästä se läpi. Et ei mulla oikeesti oo mitään hätää, mut silti minnuu pelottaa. Oon vaan niin surkee niissä ylkkärivihkoissa. Aina ku tarkistetaan, niin saan vaan merkata väärinmerkkejä sinne. Ehkä neljä kohtaa kymmenestä oikein. Ja kuuntelut ne vasta huonosti meneekin. Mutta silti niin moni muukin sen on päässy läpi ja mie sentään teen töitä enkun eteen. Luen kokeisiin ja näin. Joten nyt miun pitäs vaan lopettaa tää hölmö panikointi ja luottaa siihen, et mulla on riittävät taidot, kun opekin oli sitä mieltä, et epäonnistumisprosentti on todella pieni. Enkä aio kirjottaa sitä terveystietoo, koska muutenkin on jo viis ainetta kirjotettavana keväällä ja keskityn sit lukemaan sitä enkkuu.
Voi kun tulis jo lunta. Ei tunnu yhtään marraskuulta, ku on niin mustaa tuolla ulkona. On niin kamalan pimeetä ja jotenkin se pimeys on niin tukahduttavaa, ku siellä ei oo yhtään valoo.
Joulukin on jo ihan lähellä ja lunta ei vaan näy. Vaikka tänä syksynä ei kyllä tullu ees sellasta kauheeta syysmasennusta niinkun joskus on tullu. Oli vaan niin paljon kaikkee et ei ehtiny masentelemaan. Kohta vois rueta miettii joululahjoja, ja laittaa jouluvalot ikkunaan. Saa polttaa kynttilöitä ja juoda glögii. Voi joulu, tule pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti