Hymy poistaa murheet.

Tänään oli hymypäivä.
Vaikka itse asiassa aamu oli huono ja koko päivä melko epämukava, niin silti hymyilin.
Kuljin pitkin Joutsenon katuja hymyssä suin ja mietin kuinka joku on kasvanut niillä kaduilla.
Kuinka joku on voinut kävellä niitä 19 vuotta.
Kuinka joku tuntee ne omikseen.
Minulle ne ovat vielä vieraita, vasta pari viikkoa vanhoja tuttavuuksia, mutta silti ihan mukavia.

Tämän päivän hymystä ei ole kuva todisteita, mutta tässä on hampaisia hymyjä vuosienvarrelta:

 

 

Päätin, että hymyilen tästä lähtien kuvissa aina niin, että hampaat näkyy, koska se näyttää niin paljon aidommalta!