maanantai 17. syyskuuta 2012

Pintaa syvemmällä.

En ole hyvä piirtämään.
Siksi voisinkin mieluummin kirjoittaa kaikki minulle tärkeät ihmiset, jotta he olisivat olemassa muillekin kuin vain minulle. On paljon muitakin ihmisiä, voi niin paljon, mutta valitsin tähän ne, jotka tällä hetkellä eniten vaikuttavat elämääni.

On ihminen, joka voi laittaa minulle viestin ihan vain siitä syystä, että on huolissaan, koska voi olla, että NHL ei ala ajallaan tai ollenkaan. Hän saa minut paremmalle tuulelle yhdellä sanalla tai kenties pelkällä ilmeellä. Hänen kanssaan voi joko olla ihan hiljaa tai sitten vain nauraa katketakseen. Emme tarvitse sanoja ja se on mahtavaa.

On ihminen, joka rakastaa syksyä, villasukkia ja kaikenlaisia pieniä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Aamulla hän vaatii kupillisen kahvia päästäkseen kiinni tulevaan päivään. Hän tykkää ihmetellä maailmaa niinkuin minäkin ja olemme oppineet toisiltamme paljon.

On ihminen, joka haluaa kenties tavoittaa elämässään vielä jotain suurta. Muuttaa Firenzeen, hankkia kattohuoneiston ja viettää päivät kirjoittaen, lukien ja käyden teatterissa ja oopperassa. Hän vastaa puhelimeen hassusti sanomalla: "haloo" ja hänen kanssaan voi keskutella todella päättömistä asioista.

On ihminen, joka ei tykkää heinäsirkkojen sirityksestä, eikä biitsillä makoilusta. Hän rakastaa talvea ja lunta, eikä älyä turisteja, jotka tulevat lappiin nähdäkseen poroja, jotka eivät edes oikeasti ole mitenkään erityisen söpöjä eläimiä. Hän pitää tuulesta, eikä kutsu muutamia hassuja pisaroita sateeksi.

On ihminen, josta tiedän vain ääriviivat. Vain sen missä kulkevat kylkiluut ja kuinka silmäripset kaartuvat. Tiedän muutakin, mutta silti en ole varma haluanko edes tietää niin kovin paljoa. Ehkä ääriviivoissa voi joskus olla kaikki se mikä on tärkeää.

Näin minä teidät näen. Pienet asiat ovat niitä parhaita, koska ne erottavat meidät massasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti