Mitä minä oikeastaan lupasin?
Lupasin odottaa, mutta mitä?
Parempaa aikaa, muutosta vai ehkä elämäni alkamista?
Kaikki pysähtyy silloin, kun odottaa.
Mummoni aina sanoo, että mitähän se luonto vuottaa, kun on niin tyyntä, että ei lehtikään värähä.
Luontokin pysähtyy vain silloin, kun se odottaa.
Koko maailma hidastaa kulkuaan.
Ihmiset liikkuvat hitaammin.
Liikennevalot eivät koskaan vaihdu punaisesta vihreään.
Jonossa on aina yhtä monta ihmistä, eikä jono liiku.
Työvoimatoimistossa mies puhui odotusaikani loppumisesta.
Olisin halunnut nauraa ääneen.
Minä en aio enää vain odottaa.
Minä aion elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti