Anything I'm not.

Juuri kun ehdin ajatella, että miksei elämä voisi aina olla tälläista, ihanaa ja helppoa, todellisuus lävähti vasten kasvoja. Todellisuuteni koostuu nykyään yhdestä ainoasta lauseesta, joka on "mitä helvettiä mie oikein teen". Se pätee ihan kaikkeen. Opiskeluun, rakkauteen, ihmissuhteisiin, tulevaisuuteen, koko elämään. En edelleenkään tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Paitsi sen, etten pääse uusintatenttiä läpi, jos en lue. Silti en lue. Ja sen, että tammikuussa olen pulassa, ja pahassa, koulujuttujen kanssa, jos en tee niitä nyt. Silti en tee. Tiedän myös sen, että haluaisin olla vain kotona, katsoa ihania lällysarjoja, rakastua rakastumisen tunteeseen ja laulaa sydämeni pohjasta kun vain tyhjä talo on kuuntelemassa.

Hassua. Viimeksi kun lauloin sydämeni pohjasta "sillä sinä vain, sinä vain, sinä vaaain, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan", en tiennyt kenelle laulan. Laulu vain katosi ilmaan ilman, että ajatukseni tavoittivat ketään erityistä. Hämmentävä ja tavallaan lohduton hetki.