Tuttu asunto, mutta eri ystävä.
Minä vain vierailen ja muut asuvat.
Join kahvia kello kaksi yöllä.
Tyhmää, tyhmää, tyhmää.
En osannut kuin hihittää, vaikka jäätelöä tippui paidalle ja silmäluomet tuntuivat raskailta.
Vastapäisessä talossa jo heräiltiin, kun meillä vasta toivotettiin uni tervetulleeksi.
Juteltiin hiljaa hämärässä huoneessa niin kuin on tapana aina unta odotellessa.
Äänet hiipuivat hiljalleen aamun kuiskauksiin.
Miten rakastetaan sellaista, jonka mielestä sydämeen pitäisi mahtua useampi kuin yksi ämmä? Miten sellaista, joka sanoo, että pitää osata tiivistää.
Tiivistämällä niitä kuulemma mahtuu, epäilen että ehkä jopa enemmän kuin kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti