Tervetuloa viidakkoon.

Joskus tuntuu etten hallitse tätä. Itseäni. Sisälläni on joku muu, jonka tahtoon taivun. Joku joka sanoo ja käskee mitä teen ja mitä en. Minä vain alistun. Annan sen päättää. Se on niin vahva.

En pysty syömään laskiaispullia. Alkaa aina oksettaa, kun erehdyn tekemään niin. En ymmärrä miksi.
Haluaisin käydä elokuvissa katsomassa Anna Kareninan, Vuonna -85 ja 21 tapaa pilata avioliitto.

Eilen hymyilytti tuttujen opettajien ja oppilaiden keskellä. Luokka oli täynnä nuoria, jotka olivat niin hellyyttävän tosissaan. Tuli mieleen paljon muistoja ja vähän ikävä viime kevättä, omaa hassua luokkaa. Niin tuttua ja kuitenkin jo taakse jäänyttä elämää.