maanantai 25. helmikuuta 2013

Viivy luonani vielä hetki, jos toinenkin.

Ei saisi pelätä etukäteen. Niin ne sanovat.
Ei saisi etukäteen pelätä asioita, jotka tapahtuvat joskus tulevaisuudessa, eikä voi tietää milloin.
Mutta miten voisin olla pelkäämättä?

Miten voisin olla pelkäämättä, kun tiedän, että joskus pieni ja pehmoinen, musta ja niin silkkinen tuhiseva lämmin olento ei enää ole täällä. En voi enää ottaa syliin ja halata silloin kun tuntuu että olen yksin. En voi painaa nenää vasten lämmintä turkkia ja haistella ihanaa suloista kanin tuoksua.
Miten voisin olla pelkäämättä, kun huomaan miten täynnä rakkautta sydämeni on ja miten suurta hellyyttä tunnen kun katselen tuon pienen ja hassun touhuja.
Siinä se nytkin tuhisee sylissäni, lämmittää jalkojani, narskuttaa hampaitaan kun silitän.

Tiedän kyllä, että selviän sitten kun on sen aika. Nyt juuri vain pelkään niin paljon sitä päivää, kun koittaa eron hetki. Lupasin pitää Popille vappuna 10v synttärit, kunhan sinne asti päästään. Sitten on jo ihan kesä ja tuoretta heinää. Popi tykkää.


Haluaisitteko itse luopua tälläisesta murusesta? ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti