Kivakivakiva, siis huippu kiva, huomenna matikan kirjotukset. Kai se riittää jos tiiän et 1+1=2. Tosin joissain tapauksissa saattaa olla myös kolme ja oikeestaan tässä nykymaailmassa vaikka kerralla seittemän. Vitsi miten olikin ihanan epätoivonen olo tänään kertaustunneilla. Mietin vaan, et mitä ihmettä oikein teen täällä. Mukavaa siis huomenna mennä kirjottamaan vielä ja voin sanoo et en oo kyllä tänään yhtään enää ylimäärästä lukenu. Että joo. Heittämällä läpi niinku prelissä.
Sain tänään tietää enkun alustavia pisteitä ja oishan sieltä jopa se B tulossa. Vitsi oon niin onnellinen. Pelotti, et enkku ei mee edes läpi ku ei oo vahvinta alaa. A:ta tai B:tä toivoin joten en ainakaan ollu yhtään pettyny tähän tulokseen. Oikeesti enää kaks jälellä ja sit loppuu koko lukio ja alkaa loma ja miusta tulee ylioppilas ja voi vitsi. Sit saan keväällä painaa lakin päähän ja muistan miten ysillä ajattelin, et jonain päivänä haluun sen tehä. Miulla oli unelma, ja kohta siitä tulee totta! Onkohan vielä liian aikasta hehkuttaa. Kamalaa, ku kaikki ei menekään hyvin. Eli enpä manaa tässä itelleni enempää huonoo onnee hehkuttamalla.
Rakkaus on kyllä ehkä yks maailman ihanimmista tunteista. Se on niin ihanaa miten se tuntuu joka puolella. Se kipristää mahassa ja saa hymyilemään. Se antaa voimaa jatkaa. Se on niin ihanan pysyvä tunne, joka ei helpolla katoa. Se on vaan niin hallitseva, että kaikki muu jää sivuun. Sitä vaan ajattelee, että voihan vitja mikä tunne. Se saa olon niin iloseks ja leijuvaks ja koko ajan hymyilyttää. Miun mielestä ainaki kannattaa mieluummin rakastaa ku vihata. Rakastamisesta saa niin paljon enemmän kaikkee hyvää takasin. Viha vaan kuluttaa, mutta rakkaus vahvistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti