Mie en älyy miten tää aika kuluu taas näin nopeeta. Ihan oikeesti, vasta käänsin kalenterin maaliskuuhun ja nyt se pitää kohta taas jo kääntää. Mihin tää koko kuukaus hävis? Ennen kun huomaankaan niin on jo miun ylioppilasjuhlat. Miun pitäs vielä löytää kengät ja korut ja kaikki niihin juhliin. Koko talo pitäs siivota ja muutenki on kauheesti hommaa niiden juhlien takia. Niinpä joo, melkein elän taas hetkessä. Ärsyttävää ku aina menee jotai pari kuukautta edellä.
Just nyt tällä hetkellä, kuuntelen Kim Heroldin Easy Love levyy, jonka ostin eilen. Jotenkin vaan tykkään tästä sen tyylistä. Ulkona on aika pilvistä, ois ehkä kivempaa jos aurinko paistas. Haluisin et ois jo kevät ja lumet sulas, mutta valitettavasti lunta näyttää toistaseks satavan vaan lisää. Elämä on aika mukavaa, just tässä ja nyt. Vähän jos on ikävä yhtä ihmistä ja haluisin olla sen vieressä, mutta toisaalta.. Niinkun demissäkin sanottiin "Jos kivet ovat hioutuneet sileisiin muotoihinsa vuosisatojen kuluessa, mikä kiire sinulla on hoppuilla tavoitteisiisi?"
Niinpä. Varmasti vielä joskus kaikki on just niinkun pitääkin. Ihan turhaa hermoilla ja stressata, ku asiat kuitenki menee omalla painollaan. Ja kai se on niin et hyvää kannattaa odottaa. Ja mitä kauemmin odottaa, sitä ihanempaa se on saavuttaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti