Vapaus.

Mitä on vapaus? Onko se sitä, että koulu on loppunu ja saa vaan olla tekemättä mitään? Vai onko se sitä, että saat ite päättää siitä mitä teet ja mihin meet? Että kukaan ei odota sinnuu, kukaan ei kaipaa. Kellekään ei tartte ilmotella missä oot ja mitä teet. Onko vapaus sitä, että voi vaan olla koko päivän? Nukkuu jos siltä tuntuu, syödä kun huvittaa, vaikka vaan istuu koneella tai olla ulkona?
Ehkä se on sitä, että voit ihan vapaasti tulla ja mennä niinkun huvittaa, ilman että siun tarttee pelätä. Ehkä se on sitä, että saat olla perhees kanssa ja sitä, että et joudu vankilaan väärän uskonnon tai muun sellasen takia.
Vapauskin taitaa olla meille suomalaisille jotenkin itsestäänselvyys. Meillä on sananvapaus ja vapaus uskoo mihin haluaa tai olla uskomatta ja vapaus olla sellanen ku on. Ei kaikissa maissa ole niin. Joskus vaan tuntuu, että pitäs muistaa useemmin olla kiitollinen siitä, että saa olla vapaa. Siis oikeesti. Enkä nyt tarkota vaan sillä jee, miulta loppu koulu tasolla. Vaan paljon suuremmalla tasolla. Sillä tasolla, jota harvemmin muistaa ajatella.
En oo tänään hirveemmin mitään fiksuu tehny. Vaikka toisaalta eihän miun tarvii, koska ei oo kouluu. Eikä enää koskaan tarvii lukee niitä enkun kirjoja, tai laskee niitä matikanlaskuja tai mitään. Vitsi oon aika ilonen. Vois heivata kirjat pois tuolta huoneestaan ja haudata ne jonnekki varaston nurkkaan. Niitä ei enää tarvii. Oon tänään vaan mietiskelly. Mietiskely on oikeestaan aika mukavaa ja rentouttavaa. Tai no riippuu aiheesta kyllä. Ja siitä mitä ne aivot jauhaa. Mutta siis silleen niinku se on aika jees.