Avaruus.

Ihmiset on niin kovin monimutkasia ja kiehtovia. Miten paljon voikaan löytää kuoren alta. Niin paljon enemmän, kuin mitä pinta antaa ymmärtää. Ihmisissä on monta puolta ja monta kerrosta. En tiiä voiko koskaan olla varma, et tietäs siitä toisesta ihan kaiken. Että ois käyny läpi jokaisen kerroksen ja jokaikisen kolosen.
Ihmismieli on niin syvä. Ihan kun avaruus. Se ei ala oikein mistään, eikä pääty oikein mihinkään. Sitä ei voi laittaa purkkiin ja väittää, että nyt olen tutkinu tämän läpikotasin. Aina jää jotain huomaamatta. Ihan aina on vielä olemassa jotain, jota kukaan ei ole ennen edes tienny olevan. Edes se ihminen ite, jonka mielestä on kyse.

Kaikkein jännintä on se, että tavallaan kaikkien ihmisten mieli on samanlainen, mutta sitten ympäristö, kanssaihmiset ja muut vaikutteet muokkaa jokaisen ihmismielen täysin erilaiseks. Kaikilla on sama lähtökohta. Silti jotkut elää elämänsä täysin tasapainossa ja joillekkin tulee mielenterveysongelmia. Toinen ei millään osaa olla onnellinen ja toinen on sellanen ikuinen ilopilleri.

Tää juttu on kyllä samalla ihan tosi kiehtova, mutta myös aika tosi pelottava.
Mihin voi enää luottaa, kun ei edes koskaan voi olla täysin varma siitä mitä oma mieli pitää sisällään.