Voi ette uskokaan, kuinka kovasti luulin ja uskoin, että nyt vihdoin olen kohdannut kohtaloni.
Luulin löytäneen jotain sellasta, että voin viimeinkin lakata etsimästä.
Mutta enpä tiedä. Tässä sitä taas ollaan. Valmiina uuteen kierrokseen. Tuo se sitten tullessaan mitä hyvänsä.
Raja ystävyyden ja rakkauden välillä on niin hiuksen hieno. Yksi sana, yksi katse, yksi ainoa kosketus ja kaikki on toisin. Eikä mitään enää koskaan oikein saa ennalleen.
Mikä erottaa ystävyyden rakkaudesta?
Hyppy sydämessä.
Sormus nimettömässä.
Mikä tekee eron ystävien ja rakastavaisten välille?
Katse silmissä.
Hymy huulilla.
Mistä tietää milloin voi sanoa rakastavansa?
Rakastan sinua,
tietenkin vain niinkuin ystävää rakastetaan,
ehätän korjaamaan,
samalla kun sydämeni hyppää.
En yhtään sen enempää,
en yhtään sen lujempaa,
mutta ikuisesti yhtä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti