maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lapsuuden trauma.

Sain pienenä trauman teltassa nukkumisesta.
Olin sillon ehkä seittemän vuotias. Oltiin vuokrattu kesämökki viikoks. Mökissä oli kuitenkin niin kuuma, et nukuttiin teltassa pihalla. Me nukuttiin siskon kanssa toisessa teltassa ja äiti ja isi toisessa.
Näin unta, jossa joku koira juoksi siellä lähimetässä. Sinällään se uni ei ollu pelottava, mutta jotenkin se aiheutti ihan järjettömän suuren turvattomuuden tunteen. Heräsin yöllä siihen, että tunsin olevani ihan yksin ja ensimmäinen ajatus oli et pitää päästä äitin viereen. Vaihdoin siis telttaa.
Sen yön jälkeen en oo yhtään tykänny nukkuu teltassa. Jokaikinen kerta se sama turvattomuuden tunne nostaa päätään jossain syvällä sisimmässä. Monta vuotta se tunne kesti ihan älyttömän vahvana, enkä todellakaan viettäny teltassa hetkeekään ilman äitii. Pelkkä ajatuskin teltassa nukkumisesta sai miut ahistumaan. Sittemmin oon kyllä teltassa nukkunu, mutta melkein joka kerta oon heränny yöllä siihen, että etin jotain ulos pääsytietä. Tuntuu, että en pysty hengittämään. En tunne olevani turvassa vaan pikemminkin ansassa.

Miten kauan tunteet voikaan säilyä kehon muistissa? Miten monta vuotta se sama tunne voi seurata mukana ja nousta pintaan niin, että tuntuu ihan kun kaikki ois tapahtunu vasta eilen. Kun se tietty ahdistus ja turvattomuus valtaa mielen tulee pakottava tarve päästä jonkun vahvan ja turvallisen ihmisen viereen, joka palauttaa tasapainon.
Vielä tänäkään päivänä en ehkä ihan täysin voi ymmärtää miten herkkä ihminen todellisuudessa olen. Miten pienistä asioista koko miun maailma voi mennä täysin raiteiltaan.

Lauantaina en todellakaan ollu raiteillani, mikä teki kamalasta päivästäni vielä kymmenen kertaa kamalamman. Miten helpottavalta, mutta samalla niin naurettavalta se kuulostikaan, kun sai kyynelten lomasta sanoa: "Äiti on tulossa".
On mahdollista, että sain uuden trauman ja samalla ymmärsin, mikä on äidin merkitys elämässäni. Jos kukaan muu ei vastaa puhelimeen tai tule auttamaan, niin onneksi on aina olemassa äiti, joka ei koskaan jätä pulaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti