Painajainen.

Tää päivä on oikeesti ollu ihan painajainen.
Ehkä yks niistä päivistä, että kun joku asia menee pieleen niin kaikki menee.
Vaikka en kyllä voi sanoo et kaikki ois menny huonosti, koska tavallaan siis ihan tosi hyvä päivä!
Lämmintä ihanaa, vihdoin kesä!
Kävin uimassa hiekkarannalla ja vesi ei ollu edes kylmää.
Aamulla olin ahkera ja tiskasin, nyt keittiö kiiltää.
Kävin myös Punaisella Talolla katsomassa ystäviä, jotka vielä ahertavat kesätöiden parissa.
Join kahvit ja söin vohvelin hillolla ja kermavaahdolla. Nami.
Mutta tässä vain pinta ja kulissit.
Kuinka monesti oisinkaan halunnu vaan purskahtaa itkuun.
Oisin halunnu huutaa ja raivota.
Tukahdutin sen ja huusin vain ihan vähän veden alla, kun kukaan ei kuule.
Mietin miksi, miksi. Mitä olen tehnyt, että ansaitsen kaiken tämän.
Lopulta näköjään taas päädytään siihen, että minä olen se pahis ja minun pitäisi sääliä.
Miten kierossa ihmisen mieli voi olla?
En ymmärrä.
En edes jaksa ymmärtää.
Saanko sanoa kerrankin suoraan...?
Ei voisi vittu vähempää kiinnostaa.

P.S. Oli ihan pakko tulla hehkuttamaan, kun just luin sähköpostii ja koko maailma pelastu. Miun tulevaisuus on vihdoinkin selvillä. Siis se mihin meen syksyllä. Voisin vaikka itkee onnesta, koska tää oli jotenki niin helpotus. Mutta kerron sitten joskus tästä lisää.